Hannan ja Antin tarina

Se tunne, kun vedät kauluspaidan päälle ja nappienvälit kiristää. Yrität vetää vatsaa sisään ja mietit että voisinko olla koko päivän näin, melkein hengittämättä – EI VOI!

Tämä oli varmaan se piste, missä me teimme päätöksen. Vaihtoehtoina oli siirtyä vaatekoosta isompaan vai aletaanko muuttaa tilannetta. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui paljon paremmalta ajatukselta.

Liikunta on aina kuulunut molempien elämään, toisinaan se on ollut jo terveyden kustannuksella äärirajoille vietyä ja toisinaan taka-alalle omatuntoa kolkutteleva morkkiksen tuoja. Joko se on ollut asia, joka hallitsee kaikkea tekemistä tai sitten se on ollut asia, jota on omantunnon tuskia vältelläkseen “huitastu jotain” kerta viikkoon.

Neljä vuotta sitten, kun aloimme odottamaan ensimmäistä yhteistä lastamme, yli 30-vuotiaan elämä muuttuu aika paljon. Asiat menee uusiin järjestyksiin, vaikka niin ei ajateltu tapahtuvan. Kolme vuotta siitä eteenpäin oli meillä kaksi ihanaa pientä tyttöä eikä liikunta ehtinyt äidin mieleen edes ajatuksena. Antti yritti sinnikkäästi ylläpitää liikunnallisia elintapoja, mutta kun homma ei ollut suunnitelmallista niin näihin ei oikein löytynyt aikaa, mukamas. Antti saattoi tulla töistä kotiin ja ilmoittaa että syö ja lähtee salille. Kyse ei ollut siitä, että olisin kieltänyt tätä häneltä, mutta kun on koko päivän yksin kotona vauva-ikäisten lasten kanssa tuntui tällainen ilmoitus loukkaavalta toisinaan, ja tottakai se on kiristävä tilanne silloin molemmin puolin.

Vahvasti Mieleen tuli kuvioihin tässä kohtaa, kun tammikuussa -17 alkoi keksiviikko aamuisin Liiku lapsesi kanssa jumpat. Aloitin tässä tyttöjen kanssa ja pian liikunta oli palannut pienin askelin takaisin elämään ja rytmitti viikkoa.

Alkuvuodesta -18 alkoi tuntua, että vaikka kuinka liikumme ja ruokailu on aika säännöllistä, ei tämä oikein näy tuloksissa ulospäin ja jaksaminenkin on välillä koetuksella. Monen aamun tuskailun jälkeen päätin laitaa Tiinalle viestiä, että nyt on se hetki, että haluamme muuttaa tilanteen kulkusuuntaa. Ensin on tarkistettava ruokavalio kuntoon molemmilta. Hämmästyttävinä oli että emme tarvinneet mitään “maitorahka diettiä” vaan oikeaa ruokaa ja kunnolla. Ja yhtäkkiä tuloksia alkoi tulla, vaikka muutokset joita tehtiin oli aika pieniä. Ehkä isoin muutos oli, että kaikki kastikkeet jätettiin ruoasta pois ja salaatin määrää lisättiin, kantavina ajatuksina oli kaksi, ennakoi ja älä muuta mitään mitä et pysty noudattamaan seuraavaa 20 vuotta, joten kaikki “dietit ja kuurit” ei ole se järkevin tie.

Ruoka alkoi maistumaan ja sujua rutiinilla, katsottiin liikkunnallista puolta, tavoitteita ja haaveita. Hyvällä suunnitelmallisella tekemisellä, yhtäkkiä liikuntatunteja oliki viikossa molemmilla lisää ja tekeminen huomattavasti tehokkaampaa, kun se on mietitty pidemmällä tähtäimellä. Voisi ajatella, että juuri me “tavikset”, jotka ei treenaa työksemme ja olympialaisia varten, hyödymme vielä enemmän tällaisesta valmennuksesta, kun harjoittelu on tuottavampaa. Kun homma on suunniteltu kunnolla, ei nämä suoritukset tule yllätyksenä kenellekkään ja näin asia ei pääse stressaamaan perhe-elämää, vaan enemmin antaa sille tilaa.

Meidän etu koko paketissa on ollut, että molemmat olemme tässä elämäntyylissä mukana. Keskustelua pitkän työpäivän jälkeen “haetaanko Virtasen erikoiset vai lohisalaatit” ei ole enää käyty, vaan lohisalaatti ja kauraleipä on jo ihan itsestään selvä meidän perheessä näissä tilanteissa. Ja kuitenkin herkkupäivät on meilläkin, hampparilla käydään edelleen ja kesähelteillä hyvällä omallatunnolla vedetään jätskit.

Mitä ajattelemme tulevasta… Voisin kirjoittaa ympäripyöreästi että aiomme jatkaa hyvän fiiliksen tiellä, mutta eihän se riitä, eikä varmaan kiinnosta, eikä välttämättä motivoi meitä riittävästi. Joten rehellisesti sanottuna lähivuosien tavoitteet on asetettu, mm. Pirkanpyöräily, kiloja lisää tangon päihin ja mahdollinen triathlon. Mutta tällä kertaa aijomme nauttia myös “matkasta” kohti näitä tavoiteita, tehdään pohja kuntoon turvallisesti ja suunnitelmallisesti ja  tässä onneksi hyvä tiimi auttamassa sekä tsemppaamassa Vahvasti Mieleen salilla.

Lopuksi… Kuka vaan voi olla omasta lajistaan kiinnostunut ja ymmärtää sen salat sekä harjoittelumuodot, mutta tehokkaisiin tuloksiin se ei yksinomaan riitä. Välillä tässä matkalla on miettinyt miten paljon erilaisia asioita pitäisi olla opiskellut ravinnosta, kehosta, liikuntamuodoista, harjoitustyyleistä ym. että voisi tehdä näin kokonaisvaltaisen toimintamallin itselleen, huomioiden kuitenkin sen kuka olen. Joten ihan loistavaa meille, oman elämämme treenaajille, on tällainen palvelu saatavilla ja ihmisiä jotka tekevät tämän meitä varten=)

Antti&Hanna Mäkinen

X