Tiina Virlander – minun tarinani

Monilla on tässä kohtaa pitkä lista urheilutaustasta joka alkaa jo lapsuudesta, ja annan suurta arvoa niille tarinoille, mutta minun tarinani on erinlainen. Sairastuin nivelreumaan alakouluikäisenä ja liikunnan harrastaminen oli lähinnä fysioterapiaa viikottain. Liikunnan harrastaminen oli myös aika rajoitettua. Koin myös olevani todella kömpelö, eikä liikunta ollut minulle mitenkään ominaista. Siihen aikaan ajateltiin, että nivelet eivät kestä rasitusta ja siitä syystä luistelu, laskettelu, pallopelit yms. olivat kiellettyjä. Onneksi tänä päivänä asiat ovat toisin ja nyt jo tiedetään että liike on lääke moneen sairauteen ja vaivaan.

Lopulta paranin reumasta murrosiän aikoihin ja elin tavallista, aika riehakasta teini-ikää. Sitten tapasin mieheni 16-vuotiaana ja hän oli koko elämänsä ollut erittäin liikunnallinen. Hän oli aloittanut hiihdon 3-vuotiaana, harrastanut pyöräilyä, yleisurheilua, jääkiekkoa, futista, painia jne. Mieheni oli myös kova kuntosalilla kävijä. Kiinnostuin itse myös lihaskuntoharjoittelusta ja ryhmäliikuntatunneista. Aloin löytämään liikunnan ilon sekä kipinän.

Lapsia tuli pari peräkkäin vuosina 2001 ja 2004 ja liikunta jäi satunnaiseksi. Tein töitä kaupallisella alalla ja päivät olivat pitkiä. Rakennettiin taloa ja touhuttiin lasten kanssa. Liikunta kuitenkin jollain muotoa oli tullut elämään ja arkeen – tein sen mitä kerkesin ja jaksoin, lajeina tyyppillisesti lenkkeily ja kuntosali.

Ruokavalio oli myös muuttunut terveellisempään suuntaan sillä sairastuin keliakiaan vuonna 2003. Gluteeniton ruokavalio pakottaa ihmisen rajoittamaan epäterveellisiä ruoka-aineita – ”höttöhiilarit” jää ns. vahingossa pois. Tällä hetkellä gluteenittomuus on hyvin yleistä ja ruoka-aine valikoima on laajentunut. Mutta 2000-luvun alku taudin kanssa opetti sen, että terveellistä ruokaa voi tehdä nopeasti ja edullisesti itse, eikä tarvitse tyytyä laadultaan huonoon ruokaan kiireessäkään.

Lihaskuntoharjoittelusta tuli itselleni sopivin liikuntamuoto. Huomasin kuinka kehitystä tapahtui ja keho toimi paremmin, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ajattelin myös, että kun taustalla on huonot nivelet ja ns. liikkumaton lapsuus, niin aikuisena on rakennettava sellainen keho mikä kantaa vanhuuteen asti. Lihaskuntoharjoittelu on kohdallani aloitettu nollasta ja varmaan vähän miinuksen puolelta ja nyt ollaan hyvässä fyysisessä kunnossa.

Olen tehnyt kaiken harjoittelun aina hyvällä mielellä, maalaisjärjellä ja niin, että silloin kun tehdään niin tehdään oikein ja mielellään oikeita asioita. Treenaamisesta ei ole tullut koko elämääni vaan se on osa sitä. Olen kokenut, että aktiivinen liikkuminen ei saa olla pelkästään suorittamista. Itseäsi liikuttamalla osoitat, että arvostat ja kunnioitat itseäsi. Liikkumisesta tuleva hyvän olon tunne on huima sekoitus energiaa ja positiivista uupumusta.

Tein kaupallisen alan töitä monta vuotta kunnes tuli halu tehdä jotain konkreettista ja halu palvella ihmistä. Kävin yrittäjäkurssin sekä parturi-kampaajan ammattitutkinnon. Sain heti valmistuttua vuokratuolipaikan ja niitä töitä teen edelleen osittain. Rakastan työtäni ja nautin suuresti siitä, että aina ollaan tekemässä jotain positiivista ihmiselle. Käsieni iho alkoi kuitenkin oireilla muutama vuosi sen jälkeen kun olin työt aloittanut ja lääkärin tuomio oli yksiselitteinen, kampaajan töitä en voisi kauan jatkaa. Näin ollen oli keksittävä jotain muuta.

Pajulahden urheiluopisto oli tullut tutuksi ja kerran huomasin siellä esitteen liikunnanammattilaisen ammattitutkinnosta. Hakeuduin kouluun ja valmistuin jouluna 2015. Samalla sain myös Personal Trainer -lisenssin. Liikuntaa ja ravintoa voi opiskella rajattomasti ja tiedon halu kasvaa syödessä. Koulutuksia ja kursseja tulee käytyä jatkuvasti, jotta voin palvella asiakkaita mahdollisimman turvallisesti ja monipuolisesti.

Tällä omalla tarinalla haluan kertoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Aina on hyvä päivä tehdä loppuelämään vaikuttava päätös siitä, että alkaa pitämään huolta itsestään. Paljon kuulen varsinkin naisilta, että lapsien tarpeet menevät edelle ja he unohtavat itsensä. Pyydän heitä ajattelemaan oman kehonsa yhdeksi lapsistaan, hoitakaa, ruokkikaa ja pukekaa se lapsi sillä samalla rakkaudella kuin teette muitakin lapsianne kohtaan. On laiminlyöntiä itseään kohtaan jos kehoa ei liikuta ja ravitse hyvin. Älä siis laiminlyö tärkeintä pääomaasi mitä sinulla on! Oma rakas keho ja mieli!

Tiina Virlander

Liikunta-alan ammattilainen, Personal Trainer ja Ravintovalmentaja

 

“Treenaamisesta ei ole tullut koko elämääni vaan se on osa sitä.”

 

“Aikuisena on rakennettava sellainen keho mikä kantaa vanhuuteen asti.”

 

“Tällä omalla tarinalla haluan kertoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.”